Keltainen Sukellusvene

Keltainen Sukellusvene (Yellow Submarine) on vuonna 1968 valmistunut värillinen animaatioelokuva, jossa legendaarisen The Beatles -yhtyeen jäsenet yrittävät pelastaa sinisten ilkimysten valtaaman Pippurimaan.

Pippurimaa on paratiisi, jossa kansa nauttii Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band -yhtyeen musisoinnista ja kaikki on muutenkin aivan ihanaa, kunnes tapahtuu kauheuksia! Pippurimaahan hyökkää siniset ilkimykset, jotka vihaavat musiikkia yli kaiken. He jähmettävät kansaa harmaiksi suolapatsaiksi jättimäisiä, vihreitä omenoita heittelemällä ja sinistä Hanskaa käyttämällä. Kapteeni Fred pelastuu kuin ihmeen kaupalla ja saa käyttöönsä keltaisen sukellusveneen, jolla hänen on lähdettävä hakemaan apua.

Fred ei tiedä, mihin hänen pitäisi mennä, mutta lyöttäytyy lopulta yhteen The Beatlesin jäsenten kanssa, jonka jälkeen alkaa todella kummallinen ja hurja seikkailu. Kaverukset seilaavat vaikka missä oudoissa paikoissa keltaisella sukellusveneellään, kunnes saapuvat taas Reikämeren kautta ja Vihreän Meren jälkeen Pippurimaahan. Matkalla sukellusveneeseen hyppää kyytiin myös Jeremy, joka tietää kaikesta kaiken. Sitten alkaa jännittävä taistelu, joka päättyy kaikkien kannalta hyvin onnellisesti. Muuta en paljasta.

Minusta on uskomatonta, miten näin värikäs ja mielikuvituksellinen leffa voi olla nykyään niin tuntematon! Kyseessä on kuitenkin sopivan psykedeelinen ja hauska elokuva, jossa juoni on selkeä ja yksinkertainen. Itse hullaannuin siihen jo heti alussa ja tällä hetkellä se on ehdottomasti yksi lempielokuvistani!

Elokuvan henkilöistä Jeremy on suosikkini. Hän on pieni, ruskea palleroinen, jonka puhe on hyvin tarkasti riimiteltyä. Myös tietenkin kaikki The Beatlesin jäsenet ovat tosi suloisia!

Välillä elokuva on oikeasti pelottava, joten en tätä ehkä ihan lapsille suosittelisi. Mutta te muut, jotka haluatte inspiroitua ja kokea valaistumisen, suosittelen Keltaista Sukellusvenettä täysin sydämeni pohjasta! Ihan oikeasti.

Johnny English

Televisiossa on mainostettu Johnny English - Uudestisyntynyt -nimistä elokuvaa, joka kohta tulee teattereihin, joten päätin katsoa sen ensimmäisen Johnny English -elokuvan, joka on tehty vuonna 2003. Kyseessähän on Peter Howittin ohjaama komedia, joka kertoo salaisesta agentista, joka palkataan suojelemaan Britannian kruununjalokiviä varkailta.

Jalokivet saadaan kuitenkin vietyä tarkasta vartioinnista huolimatta ja Johnny saa haukut pomoltaan. Hän epäilee hyväntekijä Pascal Savagea (John Malkovich) rikoksesta ja hänen epäilynsä osoittautuvatkin myöhemmin aiheellisiksi. Pascal haluaa Britannian uudeksi kuninkaaksi ja siinä melkein onnistuukin. Hänen suunnitelmiensa mukaan Britanniasta on tuleva maailman suurin vankila. Siis koko maa muutettaisiin vankilaksi. Monien edesottamusten ja käänteiden jälkeen käykin niin, että Johnny kruunataan vahingossa hänen tilastaan kuninkaaksi. Pascal saadaan kiinni ja kaikki on taas hyvin!

Johnny English (Rowan Atkinson) on vähän kömpelö mutta tarkkasilmäinen mies, joka jo heti agentiksi päästyään eksyy ensimmäisenä päivänä päämajan käytäviin, heittää vahingossa kalliin takkinsa huoneen ikkunasta ulos ja melkein tappaa sihteerin. Hän yrittää kovasti näyttää coolilta, mutta sählää kuitenkin ja nolaa itsensä jatkuvasti. Täytyy sanoa, että kyseessä on kerrassaan hellyyttävä heppu!

Johnnyn avustaja Bough on järkevä mies, joka pelastaa Johnnyn monesta tukalasta tilanteesta. Häntä näyttelee Ben Miller. Mukana Pascalin suunnitelmien estämisessä on myös Lorna Campbell (Natalie Imbruglia), jota Johnny epäilee ensin jalokivien viemisestä, mutta josta lopulta on hänelle korvaamatonta apua.

Elokuva oli mielestäni ihan hauska, sellainen peruskomedia. Aika meni nopeasti, joten ei tuo ainakaan tylsä ollut ja välillä nauroin ihan ääneenkin! Varmasti tulen katsomaan sen seuraavan osankin, kunhan se ilmestyy. Eli jos ei ole muutakaan tekemistä, katsokaahan toki kyseinen leffa!

Piuhapaviaanilla on ajatus.

Syön halpaa mansikkajugurttia ja mietiskelen, mitäs ihmettä tänne kirjoittaisin. Sillä pitäähän tänne jo liian pitkäksi venyneen tauon jälkeen vihdoin jotain, perhana sentään, postailla! Minulla on vähän sellainen fiilis, että tämä blogi tarvitsee pikaista elvytystä...

Itsepuolustuksekseni väitän, että minulle on oikeasti hankalaa keksiä tänne mitään kirjoitettavaa, sillä yleensä saan turhat sanottavani ilmaistua jo omassa, maailman turhimmassa blogissani. Haluaisin kuitenkin kantaa niin sanotusti korteni kekoon ja siksi ehdotankin, että minä alkaisin vaikka kirjoittamaan tänne aina välillä jotain hyvin syvällisiä levy-, elokuva- tai kirja-arvosteluja. Tai yleensäkin arvostelemaan eri asioita. Eiks jeh?

Tai noh, kirjoista en niin tiedä... En nimittäin muista milloin olen viimeksi mitään kirjaa lukenut, sillä minusta on hyvää vauhtia tulossa todella laiska lukutoukan vastakohta. Toisaalta levyarvosteluidenkaan kirjoittaminen ei olisi kovin toimiva idea, sillä en yleensä kuuntele kokonaisia levyjä, vaan popitan Spotifysta jotain yhtä ja samaa biisiä tuntikausia. Elokuvia olen kuitenkin tässä viime aikoina liiallisen tylsyyden poistamiseksi alkanut katsomaan aika paljonkin, joten ehkä minä kirjoitan niistä sitten!

Jees, lupaan kirjoittaa tänne jonkun random leffa-arvostelun vaikka torstaihin mennessä.

Ei mulla muuta, mo!

Martta ja ryppyilevä mekko

rakkauskorsetti <3

sunnuntailaiskuus

Turha luulo, että mä tajuisin postata joka päivä! No ainakin oon ottanu kaikkkina päivinä kuvia. Nyt mua laiskottaa niin paljon, etten jaksa kirjottaa. Ja enkkukin haluaisi kovasti tulla luetuksi, ehkä mun pitää antaa sille mahdollisuus. Tykkään, kun tää koeviikko on mennyt niin nopeasti, enää kaks koetta, niin mä oon ihan free to go. Tällästä tänään, heipparallaa!

Uusi tuleminen

Nyt minä teen sen, kun ei kukaan muukaan! Eli yritän herättää tän blogin henkiin, koska mulle tuli sellanen luomisfiilis niin pitäähän sitä nyt toteuttaa itseään. 

Mun ja Kaisan Housuton Huhtikuu alkoi eilen ja ajattelin, että yrittäisin laittaa joka päivä jonkun kuvan mun hame/mekko -asusta tänne, niin olis ainakin joku syy vähän bloggailla. Keksin tän idean vasta tänään, joten mun piti kuvata eilisenkin rytkyt samalla. Meille oli jostain ilmestynyt tollanen kameran jalusta, niin päätimpä sitten käyttää sitä, niin ei tarvinnut tehdä mitään epämääräisiä "laitampa tän kameran nyt tähän hyllyn päälle, ja kokeilen näkyisinkö mä jopa kuvassa" -viritelmiä. Mä jopa tykästyin siihen jalustaan, vois mennä vaikka joku päivä ulos kuvailemaan sen kanssa.

Epälooginen järjestys: Oikealla aprillipäivän asu ja vasemmalla tänpäiväinen mekkonen.

Tänään oli pianomatinea, jossa sitten soittelin Vuorenpeikkojen tanssin. Ei kyllä kehumista suorituksessa, aloitin väärästä kohdasta, ja mun kädet tärisi niinkuin mulla ois ollu Parkinsonin tautia sairastavalla. Onneksi monella muullakin tuli virheitä, eikä yksi pianomatinea mun elämääni kaada. Sai ainakin esiintymiskokemusta, joka ei ole koskaan pahitteeksi, sillä oon aina pelänny esiintymistä, varsinkin jos on kyse jostain soittimesta tai jostain epäkivasta asiasta, niinkuin enkun esitelmästä, jossa sössötin enemmän kuin laki salli.

Miksi ihmiset eivät osaa kirjottaa päiväkirjoja sellaisella käsialalla, että niistä saisi selvää? Ei, en ole lukenut kenenkään kaverin päiväkirjaa, vaan edesmenneen äitini päiväkirjaa vuodelta -82. Kai se on sallittua? Haluan tietää kuka tämä mystinen Timo Ruotsalainen on, ja miksi äiti halusi pyyhkiä hänen nimen elämästään. Varmaan joku nuoruuden rakkaus, joka ei ollutkaan aivan sitä mitä hän ajatteli. Jos joku on hyvä vaikeaselkoisin käsialan tuntija, niin voi ilmottautua!

Kai sitä pitäisi jotain hyödyllistäkin tehdä, mutta eikö tämä ole? Blogin uudelleensynnyttäminen ja päiväkirjan tulkitseminen.. Ainakin mielenkiintoisempaa kuin koulukirjojen armoton pänttääminen, sitäpaitsi luin jo tänään! Kirjoitelkaapas Ane ja Kaisa tänne jotain myös, ettei mun tarvitse ernuilla.

Muistat varmaan, kun leikittiin lapsena tulella?

Minua häiritsi pitkään se, että blogitekstiemme kellonaika on ihan väärä. Sama asia häiritsi myös omassa blogissani, mutta tänään löysin asetuksista kohdan, missä sitä voi muuttaa ja siispä otin oikeuden omiin käsiini ja vaihdoin blogimme aikavyöhykettä jostain päin Tyyntämerta tänne Suomeen. Vaihdoin sen myös omaan blogiini, jossa olenkin tänään tosiaan tehnyt aikamoista remonttia blogin nimeä myöten. Huomaan koko ajan vain enemmän erilaisia asioita, joita voi muokkailla. On tämä blogspot kyllä aika kätevä.

Meinasin tänään aiheuttaa tulipalon, jossa todennäköisesti olisi käynyt huonosti. Keitin makaronia suunilleen kello 12.00 ja sitten siirryin omaan huoneeseen syömään. Kello noin 17.00 menin hakemaan kylpyhuoneesta pyykkini, jotka olin sinne unohtanut. Keittiön kohdalla ihmettelin kummallista hajua ja kuumuutta, ja sitten huomasin jättäneeni levyn päälle makaronien keittämisen jälkeen. Onneksi huomasin sen ajoissa, koska meidän palohälyttimet eivät suurella todennäköisyydellä ole toimintakunnossa, eikä täällä ole muita ihmisiä nyt ja jos en olisi sitä itse huomannut, olisin tulipalon syttyessä jäänyt omaan huoneeseeni loukkuun, koska keittiö on huoneeni ja eteisen välissä. Aika pelottavaa, huh?

Opin juuri sattumalta, miten voi tehdä joitain ulkomaalaisia kirjoitusmerkkejä ja muita omituisuuksia. Painaa vain Alt ja samaan aikaan joitain random numeroita. Näin:
- -
Ja tuossa kohtaa tapahtui jotain, josta voi päätellä ettei kyseinen toiminto välttämättä toimi tässä. Se olikin varmaan joku nörttien salainen systeemi. Ehkä en toista sitä uudestaan.

Tie keskustaan eli kylän pintaan, kuten täällä sanotaan.

Asia nimeltä Housuton Huhtikuu, onko muita innostuneita?

Kaisan ja Martan Housuton Huhtikuu

Aloitimme 26.12.2010 n. klo 17.45 keskustella asiasta nimeltä Housuton Huhtikuu. Jollekin asiaankuulumattomalle voi ajatus Housuttomasta huhtikuusta kuulostaa ylivoimaisen perverssiltä, mutta onneksi me kaksi ymmärrämme asian oikean sisällön.                        
Tulimme siis siihen tulokseen, että aiomme viettää kokoNAISEN huhtikuun ilman housuja - siis hameissa ja mekoissa.                                                                                       

Jotta tämä pieni haasteemme toimisi asianmukaisesti, se tarvitsee muutaman helposti lähestyttävän ehdon:

1. §  Kaikki lahkeellinen pukeutuminen on kiellettyä, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta:
       - Alushousut ovat sallittuja
       - Liikunnassa ja kotioleilussa ovat lahkeelliset  vaatteet sallittuja
       - Välttämättömät nukkumiseen tarkoitetut housut ovat sallittuja
       - Kaisan lapsellisissa olosuhteissa käyttämät housut sallittuja,
          muttei  pakollisia
2. §  Haaste alkaa aprillipäivänä 1.4.2011 ja päättyy  lauantaina 30.4.2011.
3. §  Vain sukkahousut ja legginsit ovat sallittuja, mutta farkkulegginsit ovat pannassa.
4. §  Haasteen ehdot hyväksytään allekirjoituksella.


Me lupaamme uhmata vaate-etikettiä pukeutumalla vuoden 2011 huhtikuun ajan hameisiin ja mekkoihin ja noudattaa edellä mainittuja ehtoja käsi sydämellä.