Martta ja ryppyilevä mekko

rakkauskorsetti <3

sunnuntailaiskuus

Turha luulo, että mä tajuisin postata joka päivä! No ainakin oon ottanu kaikkkina päivinä kuvia. Nyt mua laiskottaa niin paljon, etten jaksa kirjottaa. Ja enkkukin haluaisi kovasti tulla luetuksi, ehkä mun pitää antaa sille mahdollisuus. Tykkään, kun tää koeviikko on mennyt niin nopeasti, enää kaks koetta, niin mä oon ihan free to go. Tällästä tänään, heipparallaa!

Uusi tuleminen

Nyt minä teen sen, kun ei kukaan muukaan! Eli yritän herättää tän blogin henkiin, koska mulle tuli sellanen luomisfiilis niin pitäähän sitä nyt toteuttaa itseään. 

Mun ja Kaisan Housuton Huhtikuu alkoi eilen ja ajattelin, että yrittäisin laittaa joka päivä jonkun kuvan mun hame/mekko -asusta tänne, niin olis ainakin joku syy vähän bloggailla. Keksin tän idean vasta tänään, joten mun piti kuvata eilisenkin rytkyt samalla. Meille oli jostain ilmestynyt tollanen kameran jalusta, niin päätimpä sitten käyttää sitä, niin ei tarvinnut tehdä mitään epämääräisiä "laitampa tän kameran nyt tähän hyllyn päälle, ja kokeilen näkyisinkö mä jopa kuvassa" -viritelmiä. Mä jopa tykästyin siihen jalustaan, vois mennä vaikka joku päivä ulos kuvailemaan sen kanssa.

Epälooginen järjestys: Oikealla aprillipäivän asu ja vasemmalla tänpäiväinen mekkonen.

Tänään oli pianomatinea, jossa sitten soittelin Vuorenpeikkojen tanssin. Ei kyllä kehumista suorituksessa, aloitin väärästä kohdasta, ja mun kädet tärisi niinkuin mulla ois ollu Parkinsonin tautia sairastavalla. Onneksi monella muullakin tuli virheitä, eikä yksi pianomatinea mun elämääni kaada. Sai ainakin esiintymiskokemusta, joka ei ole koskaan pahitteeksi, sillä oon aina pelänny esiintymistä, varsinkin jos on kyse jostain soittimesta tai jostain epäkivasta asiasta, niinkuin enkun esitelmästä, jossa sössötin enemmän kuin laki salli.

Miksi ihmiset eivät osaa kirjottaa päiväkirjoja sellaisella käsialalla, että niistä saisi selvää? Ei, en ole lukenut kenenkään kaverin päiväkirjaa, vaan edesmenneen äitini päiväkirjaa vuodelta -82. Kai se on sallittua? Haluan tietää kuka tämä mystinen Timo Ruotsalainen on, ja miksi äiti halusi pyyhkiä hänen nimen elämästään. Varmaan joku nuoruuden rakkaus, joka ei ollutkaan aivan sitä mitä hän ajatteli. Jos joku on hyvä vaikeaselkoisin käsialan tuntija, niin voi ilmottautua!

Kai sitä pitäisi jotain hyödyllistäkin tehdä, mutta eikö tämä ole? Blogin uudelleensynnyttäminen ja päiväkirjan tulkitseminen.. Ainakin mielenkiintoisempaa kuin koulukirjojen armoton pänttääminen, sitäpaitsi luin jo tänään! Kirjoitelkaapas Ane ja Kaisa tänne jotain myös, ettei mun tarvitse ernuilla.