Kaisan ja Martan Housuton Huhtikuu
Aloitimme 26.12.2010 n. klo 17.45 keskustella asiasta nimeltä Housuton Huhtikuu. Jollekin asiaankuulumattomalle voi ajatus Housuttomasta huhtikuusta kuulostaa ylivoimaisen perverssiltä, mutta onneksi me kaksi ymmärrämme asian oikean sisällön.
Tulimme siis siihen tulokseen, että aiomme viettää kokoNAISEN huhtikuun ilman housuja - siis hameissa ja mekoissa.
Jotta tämä pieni haasteemme toimisi asianmukaisesti, se tarvitsee muutaman helposti lähestyttävän ehdon:
1. § Kaikki lahkeellinen pukeutuminen on kiellettyä, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta:
- Alushousut ovat sallittuja
- Liikunnassa ja kotioleilussa ovat lahkeelliset vaatteet sallittuja
- Välttämättömät nukkumiseen tarkoitetut housut ovat sallittuja
- Kaisan lapsellisissa olosuhteissa käyttämät housut sallittuja,
muttei pakollisia
2. § Haaste alkaa aprillipäivänä 1.4.2011 ja päättyy lauantaina 30.4.2011.
3. § Vain sukkahousut ja legginsit ovat sallittuja, mutta farkkulegginsit ovat pannassa.
4. § Haasteen ehdot hyväksytään allekirjoituksella.
Me lupaamme uhmata vaate-etikettiä pukeutumalla vuoden 2011 huhtikuun ajan hameisiin ja mekkoihin ja noudattaa edellä mainittuja ehtoja käsi sydämellä.
maanantai 24. tammikuuta 2011
perjantai 21. tammikuuta 2011
Omenapuussa pikkulintu lauloi.
Hei, olen Anemone, ja olen nettiriippuvainen. Sain isän hankkimaan minulle nopeamman, paremman ja uudemman mokkulan. Joudun siis olla ilman nettiä, ennen kuin se uusi nettitikku saapuu. En varmasti selviä siitä ilman vieroitusoireita, pelottaa jo nyt.
Söin tänään sianlihaa vahingossa. Tai ei se ihan täysin vahinko ollut, itsehän minä sitä suuhuni laiton, pureskelin ja nielin, koska en kehdannut jättää syömättä, se kun oli jo lautaselleni päätynyt. Tähän pieni tarkennus: en ole kasvissyöjä, vaikka joku niin voisi tuosta päätellä, en vain voi ymmärtää miten sianlihaa voi kukaan syödä. Sehän on pahaa!
Meidän koulun ruuat tekee yleensä kokkiopiskelijat, ja joskus ne on hyvin mielenkiintoisia. Liian usein epäterveellistä, rasvassa uitettua, suolaista, liikaa maustettua ja raakaa jotain, mistä ei saa selvää. Sairaalalla taas (siellä käyn välillä päivällisellä) on jotain ihan muuta. Tai siis, kyllähän te tiedätte, sairaalaruokaa. Siellä se keittäjä viimeksi hehkutti tekemäänsä silakkalaatikkoa. Täh? Siinä oli puolikkaita kaloja ja perunasiivuja, ei muuta. Kutsukaa te sitä toki vain silakkalaatikoksi, itse väittäisin tähteiksi.
Ja sitten ihmettelevät, miksi laihdun. Noh, varmasti jokainen laihtuu ruokavaliolla, joka koostuu puurosta, kauraleivästä, tonnikalasta, kermaviilistä, ananaksesta ja sitruuna-lime -juissista. Jossain kaukana pieni herra Omatunto yrittää löytää jostain ovea, johon voisi kolkuttaa ja väittää minua nirsoksi. Ruoka on kyllä hyvää, sitä en kiellä. Varsinkin kebab.
Asiasta tiiliseinään, mulle tulee aina koti-ikävä, kun Finnairin kone kaartaa äänekkäästi kylän yli lentokentän kiitoradalle. Lentokoneet on perhanan kauniita läheltä katsottuna, ja pimeässä ne näyttävät melkein ufoilta. En kyllä tiedä miltä ufot näyttää.
Outoa olla yksin autiossa solussa. Vähän pelottavaa, mutta onneksi Jätkäjätkien kuuntelu helpottaa oloa. Kohta pitäisi mennä nukkumaan, koska huomenna aamulla on aikainen lähtö töihin. Taidankin tästä siirtyä omaan huoneeseen. Viikonloppuja!
Söin tänään sianlihaa vahingossa. Tai ei se ihan täysin vahinko ollut, itsehän minä sitä suuhuni laiton, pureskelin ja nielin, koska en kehdannut jättää syömättä, se kun oli jo lautaselleni päätynyt. Tähän pieni tarkennus: en ole kasvissyöjä, vaikka joku niin voisi tuosta päätellä, en vain voi ymmärtää miten sianlihaa voi kukaan syödä. Sehän on pahaa!
Meidän koulun ruuat tekee yleensä kokkiopiskelijat, ja joskus ne on hyvin mielenkiintoisia. Liian usein epäterveellistä, rasvassa uitettua, suolaista, liikaa maustettua ja raakaa jotain, mistä ei saa selvää. Sairaalalla taas (siellä käyn välillä päivällisellä) on jotain ihan muuta. Tai siis, kyllähän te tiedätte, sairaalaruokaa. Siellä se keittäjä viimeksi hehkutti tekemäänsä silakkalaatikkoa. Täh? Siinä oli puolikkaita kaloja ja perunasiivuja, ei muuta. Kutsukaa te sitä toki vain silakkalaatikoksi, itse väittäisin tähteiksi.
Ja sitten ihmettelevät, miksi laihdun. Noh, varmasti jokainen laihtuu ruokavaliolla, joka koostuu puurosta, kauraleivästä, tonnikalasta, kermaviilistä, ananaksesta ja sitruuna-lime -juissista. Jossain kaukana pieni herra Omatunto yrittää löytää jostain ovea, johon voisi kolkuttaa ja väittää minua nirsoksi. Ruoka on kyllä hyvää, sitä en kiellä. Varsinkin kebab.
Asiasta tiiliseinään, mulle tulee aina koti-ikävä, kun Finnairin kone kaartaa äänekkäästi kylän yli lentokentän kiitoradalle. Lentokoneet on perhanan kauniita läheltä katsottuna, ja pimeässä ne näyttävät melkein ufoilta. En kyllä tiedä miltä ufot näyttää.
Outoa olla yksin autiossa solussa. Vähän pelottavaa, mutta onneksi Jätkäjätkien kuuntelu helpottaa oloa. Kohta pitäisi mennä nukkumaan, koska huomenna aamulla on aikainen lähtö töihin. Taidankin tästä siirtyä omaan huoneeseen. Viikonloppuja!
tiistai 18. tammikuuta 2011
Stressausta ja itsehillinnän puutetta
Leireily on ihanaa! Viime viikonlopun Pyhä Jysäys-leiri oli ehkä ihanin ja rennoin leiri millä koskaan olen ollut. Jotenkin pienellä porukalla oli vaan niin rentoa olla, kaikki viettivät aikaa yhdessä eikä oltu jakauduttu mihinkään erikokoisiin ryhmiin niin kuin yleensä leireillä tuppautuu tapahtumaan. Toisaalta 11 ihmisen on vaikea jakautua moneen eri ryhmään. (Ja tosiaan meitä leiriläisiä oli yhdeksän ja kaksi muuta olivat ohjaajia)
Koulu stressaa taas vaihteeksi, mutta toisaalta stressaan vähän kaikesta, joten tuo ei ole mitenkään uusi asia. Leireilyn takia jäi lukematta maantiedon kokeeseen, mikä tosiaan oli mulla maanantai-aamuna. Odotettavissa on siis suhteellisen huono numero, mutta onneksi kyseessä oli vain puolikirjakoe, ( onko edes sana?) joten voin siis panostaa enemmän siihen seuraavaan.
Sain palkkani viime viikolla ja teki mieli mennä shoppailemaan. Ongelma on vain siinä, että en osaa shopata. Kiertelin kaupoissa monta tuntia ja saaliiksi sain kolme paitaa, kaikki kirpparilta. Ja pahinta kaikessa oli se, että kaksi niistä paidoista oli t-paitoja! Olen ollut t-paita lakossa jo ties kuinka kauan ja taas sorruin tekemään syntiä eli ostin niitä. Syy lakkooni on yksinkertaisesti se, että vaikka minulla on monen monta t-paitaa en siltikään lähes ikinä käytä niitä. Mutta minulla ei ole itsehillintää ja siksi sorrun aina ostaman niitä.
Tein tänään jotain, mitä viimeksi olin tehnyt vuosia sitten. Nimittäin lakkasin kynteni! Nyt ne ovat sitten oikein verenpunaiset. Yllättävän hyvin onnistui lakkaus ottaen huomioon sen, että viime kerrasta on aikaa. Väri ei ole ollut kynsissäni tuntiakaan ja pakko myöntää, että jo nyt tekisi mieli upottaa kädet asetoniin. Mutta ehkä yritän vastustaa kiusausta. Nimittäin en millään viitsisi poistaa lakkaa, koska lakkaaminen oli niin tuskaa ja muutenkin kynsilakanpoistoaine on lopussa. Ehkäpä yritän sinnitellä ainakin huomiseen, ennen kuin poistan tämän typerän värin kynsistäni.
Voisi kyllä kohta varmaan mennä hakemaan jotain kunnollista syötävää. Tai sitten ei. Voisi mennä nukkumaankin. Martta on meillä yötä ja sitä ainakin väsyttää, koska se melkein nukkuu mun sängyssä. ( Ja äsken itseasiassa nukkui, mutta taisin herättää sen :D) Mutta nukkukoon, jos haluaa, mua se ei ainakaan haittaa, koska musta on hauskaa seurata kun Martta nukkuu. Martta nimittäin puhuu ( ja aika usein huutaakin) unissaan ja niitä sen ihme hölötyksiä on aina mukava kuunnella. Mutta nyt kyllä taidan mennä potkimaan Martan pois mun sänystä, että itse pääsen nukkumaan. hihihih
Koulu stressaa taas vaihteeksi, mutta toisaalta stressaan vähän kaikesta, joten tuo ei ole mitenkään uusi asia. Leireilyn takia jäi lukematta maantiedon kokeeseen, mikä tosiaan oli mulla maanantai-aamuna. Odotettavissa on siis suhteellisen huono numero, mutta onneksi kyseessä oli vain puolikirjakoe, ( onko edes sana?) joten voin siis panostaa enemmän siihen seuraavaan.
Sain palkkani viime viikolla ja teki mieli mennä shoppailemaan. Ongelma on vain siinä, että en osaa shopata. Kiertelin kaupoissa monta tuntia ja saaliiksi sain kolme paitaa, kaikki kirpparilta. Ja pahinta kaikessa oli se, että kaksi niistä paidoista oli t-paitoja! Olen ollut t-paita lakossa jo ties kuinka kauan ja taas sorruin tekemään syntiä eli ostin niitä. Syy lakkooni on yksinkertaisesti se, että vaikka minulla on monen monta t-paitaa en siltikään lähes ikinä käytä niitä. Mutta minulla ei ole itsehillintää ja siksi sorrun aina ostaman niitä.
Tein tänään jotain, mitä viimeksi olin tehnyt vuosia sitten. Nimittäin lakkasin kynteni! Nyt ne ovat sitten oikein verenpunaiset. Yllättävän hyvin onnistui lakkaus ottaen huomioon sen, että viime kerrasta on aikaa. Väri ei ole ollut kynsissäni tuntiakaan ja pakko myöntää, että jo nyt tekisi mieli upottaa kädet asetoniin. Mutta ehkä yritän vastustaa kiusausta. Nimittäin en millään viitsisi poistaa lakkaa, koska lakkaaminen oli niin tuskaa ja muutenkin kynsilakanpoistoaine on lopussa. Ehkäpä yritän sinnitellä ainakin huomiseen, ennen kuin poistan tämän typerän värin kynsistäni.
Voisi kyllä kohta varmaan mennä hakemaan jotain kunnollista syötävää. Tai sitten ei. Voisi mennä nukkumaankin. Martta on meillä yötä ja sitä ainakin väsyttää, koska se melkein nukkuu mun sängyssä. ( Ja äsken itseasiassa nukkui, mutta taisin herättää sen :D) Mutta nukkukoon, jos haluaa, mua se ei ainakaan haittaa, koska musta on hauskaa seurata kun Martta nukkuu. Martta nimittäin puhuu ( ja aika usein huutaakin) unissaan ja niitä sen ihme hölötyksiä on aina mukava kuunnella. Mutta nyt kyllä taidan mennä potkimaan Martan pois mun sänystä, että itse pääsen nukkumaan. hihihih
maanantai 17. tammikuuta 2011
Laiskottelua ja Leireilyä
Oivoi, taas viikko koulua edessä, mutta tykkään kun viikko alkaa näin rennosti kahden tunnin päivällä! Vähän niinkuin olisi ollut vaan käymässä koululla! Musta on tullut ihan webvalinta-riippuvainen, kun mulle on tullut pakkomielteeks käydä joka päivä tarkistamissa olisko matikan uusinnan numero jo tullut sinne. Mä en tykkää jos ne laittaa sen sinne vasta perjantaina!
Viikonloppuna leireiltiin Kaisan kanssa seuriksen leirillä. Meil oli ihan huippukivaa pienellä porukalla, huimat kymmenen ihanaa ihmistä leireili mun kanssa siellä. Reissattiin tosi paljon paikasta toiseen: perjantaina oltiin messussa Riihimäellä, lauantaina visitoimme yhden lahtelaisen seurakunnan leirillä lauleskelemassa ja ulkona peuhaamassa. Kotona Kärkölässä sitten pelasimme maailmankauppapeliä Turkmenistanin, Vatikaanin, Pohjois-Korean, Kanadan ja Maa-jonka-nimeä-en-nyt-muista johdolla, näyttelimme samarialaisia naisia, pidimme leffailtaa, ja söimme liikaa, kuten yleensä. Nyt sitten rakas leirikeskuksemme menee remonttiin, tulee kova ikävä <3
Oon taas vaihteeksi löytäny ihania videoita Youtubesta:
Tästä tulee väkisinkin hyvälle mielelle!
Rakastuin tähän biisiin MIKAn twitterissä!
tiistai 11. tammikuuta 2011
Kohta aurinko palaa takaisin.
Tänään on ollut kyllä aikamoinen päähänpistojen päivä; päätin etten hyväksilue kuviksen kurssia, vaan menen sinne tunneille sittenkin hengailemaan, sillä onhan ne tunnit rakkaiden ystäviemme, merkonomiopiskelijoiden kanssa! Sain päähänpiston, että lainaan kirjastosta sukset (kyllä, kirjastosta saa myös suksia...) ja rupean hiihtämään. Siis sitten, kun huonekaverini Ansku tuo omat suksensa kotoaan, enhän minä yksin uskalla tuolla pimeässä hiihtää, minä raukka.
Tarkoitus oli käydä ihan normaalisti sairaalalla syömässä päivällinen, mutta hullun päähänpiston takia löysimmekin Anskun kanssa itsemme kebabannosten ääreltä Deryasta. Ja minkään muunkaan kuin päähänpiston takia, söin koko annoksen, voitteko kuvitella! Nyt jälkeenpäin kyllä kaduttaa, oksettaa ja väsyttää. Deryan annokset on kyllä niin suuria, ettei mikään maailmassa voi olla suurempaa. Kotimatkalla kävelimme minne sattuu, mistä sattuu ja kaikkea muita paitsi oikoteitä pitkin.
Pelasin just Need for Speed Underground 2:sta. Se on muuten paras autopeli, jonka tiedän. Olen pitänyt pientä taukoa Sims 3:sen pelaamisen suhteen, koska siitä ei seuraa muuta kuin järjetön migreeni (en nimittäin osaa lopettaa ajoissa).
Olen kauhean nörtti. Hyvä etten pelaa Counter Strikeä tai Word of Wargraftia. Noista kahdesta jos pitäisi valita, pelaisin kyllä mielummin CS:sää, sillä WoW on ehkä jo vähän liian nörttiä minulle. Mutta oikeasti Super Mario ja Pacman jyrää kaikki muut isolla, punaisella (tottakai punaisella, huomatkaa Marion haalarit!) ja helposti ohjattavalla (huomatkaa Pacmanin kädettömyys!) puskutraktorilla.
Tarkoitus oli käydä ihan normaalisti sairaalalla syömässä päivällinen, mutta hullun päähänpiston takia löysimmekin Anskun kanssa itsemme kebabannosten ääreltä Deryasta. Ja minkään muunkaan kuin päähänpiston takia, söin koko annoksen, voitteko kuvitella! Nyt jälkeenpäin kyllä kaduttaa, oksettaa ja väsyttää. Deryan annokset on kyllä niin suuria, ettei mikään maailmassa voi olla suurempaa. Kotimatkalla kävelimme minne sattuu, mistä sattuu ja kaikkea muita paitsi oikoteitä pitkin.
 |
| Sanakokeisiin pitäisi lukea, lol. |
Olen kauhean nörtti. Hyvä etten pelaa Counter Strikeä tai Word of Wargraftia. Noista kahdesta jos pitäisi valita, pelaisin kyllä mielummin CS:sää, sillä WoW on ehkä jo vähän liian nörttiä minulle. Mutta oikeasti Super Mario ja Pacman jyrää kaikki muut isolla, punaisella (tottakai punaisella, huomatkaa Marion haalarit!) ja helposti ohjattavalla (huomatkaa Pacmanin kädettömyys!) puskutraktorilla.
maanantai 10. tammikuuta 2011
Fiilispohjaista hölynpölyä konsanaan
 | ||||||
| Inspiraation purkaus! |
Heissansaa kaikki ihanaiset ihmiset siellä! Mulle tuli sellanen fiilis, että just nyt haluan postata tänne jotai, joten tässä tulee: täysin fiilispohjaista hölynpölyä! Nyt on sitten mun matikan ykköskurssin lukemiset ohi, koe huomenillalla, eikä stressaa yhtään. Tämän stressittömyyden tuotoksena aloin kattomaan Serranon perhettä ja piirtelemään käteen jotain hyvin mielenkiintoista. Tuo jälkimmäinen ei tosin olllut kauhean fiksua, sillä uusintojen valvoja ei välttämättä ymmärrä mun taidetta, vaikken olekaan piilottanut siihen matikan kaavoja.
Toinen asia myös mua myös kovasti tykästyttää! Asia on se, että olen taas löytänyt MIKAn mun elämään, meillä oli pienoinen ero tässä lähiaikoina, mutta pieni erohan tekee hyvää! Nyt mun mikapuppeli kuulostaa vielä paremmalta ennen. Ainiin joo, tämän blogin nimi tulee Mikan "We are golden" -biisin sanoista, jos joku ei ole vielä tajunnut. Arvatkaa kuka oli keksimässä nimeä? ;)
Tuonne haluaisin kovasti takaisin <3
MIKAn biisien tuudittamana toivotan kauniita unia mun kaikille mussukoille, nähkääpä kauniita unia! Ja toivottakaa mulle onnea uusintaan...
sunnuntai 9. tammikuuta 2011
Oh no, it's over!
Tänäänkin huomasi taas, että ei minun tarvitse mitään ajatella, kunhan omistan facebookin. Facebook nimittäin kertoi hyvin monipuolisesti, että loma on ohi ja paluu arkeen on tosi lähellä. Kyllä, todellakin sinne kouluun olisi huomenna sitten mentävä, mutta oikeastaan sinne on ihan hauska mennä taasen. Mutta näin viimeisen lomapäivän kunniaksi voisin vähän kertoa, mitä olen ehtinyt loman aikana tekemään (lista ei tosin ole kovin suuri ja mahtava, varautukaa!)
1. Leikkinyt koko uudenvuoden prinsessaa Kaisan kanssa
 |
3. Addiktoitunut Sims kolmoseen
4. Saanut kohtauksen nimeltä: "Revimpä seiniltäni kaikki Twilight-julisteet"
5. Tehnyt liian hyvää kaakaota Mirkun kanssa
6. Tuhonnut kynttilöitä..
+ Sukuloinut kiitettävästi
+ Shoppaillu Anen kanssa Stadissa
+ Lukenut yhden (!) kirjan
+ Kuunnellut noloa musiikkia
+ Luistellut
keskiviikko 5. tammikuuta 2011
Laiskuutta ilmassa?
Mitäköhän sitä on taas saanut aikaiseksi? Ei yhtikäs mitään!
Tuntuu, että kaikki päivät menee yhdessä sumussa, sitä herää joskus päivällä, syö, istuu koneella, lukee kirjaa ja sitten mennäänkin taas nukkumaan.. Saisi koulu jo alkaa niin tulisi jotain rytmiäkin tähän elämään! Toisaalta voisi loma kyllä jatkua, koska mulla on se hemmetin äikän aine kirjoittamatta ja ensimmäinen versio siitä pitäisi olla valmiina kun koulu alkaa... Joku ihana ihminen voisi tehdä sen mun puolesta^^ Tai sitten mä vaan ryhdistäydyn ja teen sen itse.
Äiti oli kyllä ihana tänään. Se oli nimittäin ostanut mulle Toy Story 3 -eväsrasian! Ja se oli täynnä vaahtokarkkeja! ( Karkit tosin jaettiin kristillisesti koko perheen kesken :D ) En kyllä yhtään tiedä mihin tota tarvitsen, mutta pakko myöntää et toi on sulonen<3
Mulla on kyllä nyt miljoona tärkeämpääkin asiaa tehtävänä, kuin vain istua koneella. Mutta jotenkin sitä aina vain jumittuu tänne. Ehkä mä voisin huomenna ruveta leikkaamaan kankaita siihen aloittamaani tunikaan. Tai ehkä en.. Ehkä vain nukun koko päivän.
Tuntuu, että kaikki päivät menee yhdessä sumussa, sitä herää joskus päivällä, syö, istuu koneella, lukee kirjaa ja sitten mennäänkin taas nukkumaan.. Saisi koulu jo alkaa niin tulisi jotain rytmiäkin tähän elämään! Toisaalta voisi loma kyllä jatkua, koska mulla on se hemmetin äikän aine kirjoittamatta ja ensimmäinen versio siitä pitäisi olla valmiina kun koulu alkaa... Joku ihana ihminen voisi tehdä sen mun puolesta^^ Tai sitten mä vaan ryhdistäydyn ja teen sen itse.
Äiti oli kyllä ihana tänään. Se oli nimittäin ostanut mulle Toy Story 3 -eväsrasian! Ja se oli täynnä vaahtokarkkeja! ( Karkit tosin jaettiin kristillisesti koko perheen kesken :D ) En kyllä yhtään tiedä mihin tota tarvitsen, mutta pakko myöntää et toi on sulonen<3
Mulla on kyllä nyt miljoona tärkeämpääkin asiaa tehtävänä, kuin vain istua koneella. Mutta jotenkin sitä aina vain jumittuu tänne. Ehkä mä voisin huomenna ruveta leikkaamaan kankaita siihen aloittamaani tunikaan. Tai ehkä en.. Ehkä vain nukun koko päivän.
Mun lean Avvilis dál, áibbas somá!
Hoij!
Olen siis taas täällä karussa ja kylmässä pohjoisessa. Lunta ei ole mitenkään ihmeellisesti, mutta kylmyys ja pimeys jatkuu edelleen. Hurjimmissa veikkauksissa, joita olen kuullut, kaamos loppuisi jo ensi viikolla. Minusta vaikuttaa kyllä siltä, ettei tämä jatkuva yö lopu koskaan...
Hassua, että vaikka ulkona onkin niin jäätävää, sisällä on melkein tukahduttavan kuuma. En osaa säätää patteria pienemmälle, muttei se edes vaikuttaisi mitenkään, koska se on jo ykkösellä. Tuntuu niin typerältä pitää ikkunaa auki talvella kuumuuden takia, sitä menee lämpöä vaan harakoille, niinkuin isälläni on tapana sanoa.
Mulla on nyt paljon tyhjää aikaa, joten voin ottaa rennosti, juoda juissia (sitruuna-lime kylmänä on parasta) ja kirjoittaa tänne kuulumisiani. Huomenna on vapaata ja perjantaina aamulla kaksi tuntia matematiikkaa. Töihin menen luultavasti vasta kuun lopussa ja koulussa en opiskele mitään muuta tällä hetkellä kuin pohjoissaamea, matematiikkaa ja englantia.
En jaksanut osallistua viittomakurssille, koska se kuulosti liian tylsältä, relaxkurssille en mennyt, koska nukun mielummin omassa sängyssä kuin herään ja menen kouluun nukkumaan. Taide ja kulttuuri -kurssille oli tarkoitus osallistua, mutta aion sittenkin hyväksilukea sen tiistain hops-keskustelussa. Opettajan vaihtumisen vuoksi katsos...
Olen vähän kipeänä ollut, flunssassa. Mutta nyt on sitten maha jostain suuttunut ja voi perhana, kun se on kipeänä! Ei uskalla syödä mitään, juoda vaan juissia. Taisinkin jo mainita, että sitruuna-lime jyrää kaikki muut...
Näin viime yönä mielenkiintoista unta. Sen mukaan olen unohtanut jotain hyvin tärkeää. Kuuntelin netistä jotain biisiä, jota olin kuullut vaikka kuinka monta kertaa ennenkin. Unessa siis ajattelin niin, koska ei kyseistä biisiä oikeasti ole edes olemassa, vaikka kuinka googlettaisin, koska se oli Jätkäjätkien kappale eikä niissä ole vielä kovin paljon valinnanvaraa... Ja sitten olin unohtanut jonkun hyvin merkittävän henkilön menneisyydestäni.
Oikeasti se oli tosi outo uni, koska yleensä unissa voin "määrätä" kaikkia tapahtumia, ja vaikka lentää halutessani. Tuossa en, ja kaikki tuntui niin tutulta ja olin oikeasti tosi hämmästynyt siitä, miten saatoin unohtaa! Olis niin siistiä tietää, mitä sitten olen unohtanut...
Taidan ryhtyä lukemaan jotain. Paitsi olisihan mulla tuossa melkein kokonaan leikellyt vanhat farkut, joista voisi keksiä jotain hauskaaluovaa. Muuten, Maata meren alla -leffasta inspiroituneena ompelin minäkin merkin itselleni. En silakkaa, nuolen.
Löysin ompelulaatikosta Muumi-merkin, jonka olen tehnyt joskus silloin pienenä, kun äiti opetti minua ompelemaan, eikö ole suloinen?! Onneksi en heittänyt sitä pois, vaikka meinasin. Sille pitäis tehdä käsi.
Olen siis taas täällä karussa ja kylmässä pohjoisessa. Lunta ei ole mitenkään ihmeellisesti, mutta kylmyys ja pimeys jatkuu edelleen. Hurjimmissa veikkauksissa, joita olen kuullut, kaamos loppuisi jo ensi viikolla. Minusta vaikuttaa kyllä siltä, ettei tämä jatkuva yö lopu koskaan...
Hassua, että vaikka ulkona onkin niin jäätävää, sisällä on melkein tukahduttavan kuuma. En osaa säätää patteria pienemmälle, muttei se edes vaikuttaisi mitenkään, koska se on jo ykkösellä. Tuntuu niin typerältä pitää ikkunaa auki talvella kuumuuden takia, sitä menee lämpöä vaan harakoille, niinkuin isälläni on tapana sanoa.
Mulla on nyt paljon tyhjää aikaa, joten voin ottaa rennosti, juoda juissia (sitruuna-lime kylmänä on parasta) ja kirjoittaa tänne kuulumisiani. Huomenna on vapaata ja perjantaina aamulla kaksi tuntia matematiikkaa. Töihin menen luultavasti vasta kuun lopussa ja koulussa en opiskele mitään muuta tällä hetkellä kuin pohjoissaamea, matematiikkaa ja englantia.
En jaksanut osallistua viittomakurssille, koska se kuulosti liian tylsältä, relaxkurssille en mennyt, koska nukun mielummin omassa sängyssä kuin herään ja menen kouluun nukkumaan. Taide ja kulttuuri -kurssille oli tarkoitus osallistua, mutta aion sittenkin hyväksilukea sen tiistain hops-keskustelussa. Opettajan vaihtumisen vuoksi katsos...
Olen vähän kipeänä ollut, flunssassa. Mutta nyt on sitten maha jostain suuttunut ja voi perhana, kun se on kipeänä! Ei uskalla syödä mitään, juoda vaan juissia. Taisinkin jo mainita, että sitruuna-lime jyrää kaikki muut...
Näin viime yönä mielenkiintoista unta. Sen mukaan olen unohtanut jotain hyvin tärkeää. Kuuntelin netistä jotain biisiä, jota olin kuullut vaikka kuinka monta kertaa ennenkin. Unessa siis ajattelin niin, koska ei kyseistä biisiä oikeasti ole edes olemassa, vaikka kuinka googlettaisin, koska se oli Jätkäjätkien kappale eikä niissä ole vielä kovin paljon valinnanvaraa... Ja sitten olin unohtanut jonkun hyvin merkittävän henkilön menneisyydestäni.
Oikeasti se oli tosi outo uni, koska yleensä unissa voin "määrätä" kaikkia tapahtumia, ja vaikka lentää halutessani. Tuossa en, ja kaikki tuntui niin tutulta ja olin oikeasti tosi hämmästynyt siitä, miten saatoin unohtaa! Olis niin siistiä tietää, mitä sitten olen unohtanut...
Taidan ryhtyä lukemaan jotain. Paitsi olisihan mulla tuossa melkein kokonaan leikellyt vanhat farkut, joista voisi keksiä jotain hauskaaluovaa. Muuten, Maata meren alla -leffasta inspiroituneena ompelin minäkin merkin itselleni. En silakkaa, nuolen.
 |
| Epäsiisti ompelujälki kuuluu asiaan, en omista ompelukonetta... |
 |
| Leopardimuumi! |
Eipä mulla muuta asiaa ollut, hauskaa keskiviikkoiltaa, hohoh.
sunnuntai 2. tammikuuta 2011
Viimeisen prinsessan esittäytyminen
Hi!
Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä esittäytyy pieni ja ujonpuoleinen blogimme toinen lukiolaisnörtti, Kaisa.
Kuin myös Martta, olen asunut koko ikäni samassa talossa, samalla kadulla, tässä pienessä kylässä, jossa ei tunnu tapahtuvan mitään kiinnostavaa. Mutta toisin kuin Martta, joka lähti Lahteen kouluun, päätin minä jäädä vielä kolmeksi seuraavaksi vuodeksi lukioon, tähän samaiseen kouluun, missä me kaikki kolme vietimme ah niin ihanan yläaste aikamme. (Täytyihän jonkun nyt jäädä tänne pitämään paikat pystyssä ^^) Pakko kyllä myöntää, että joskus mietin, miksi ihmeessä jäin tänne.
Vaikka joskus harmittelenkin tänne jäämistä, tykkään silti käydä koulua. Kielet kiinnostavat erityisesti ja olenkin ikuisesti kateellinen Martalle, jolla on mahdollisuus lukea espanjaa koulussa. Itse jouduin tyytymään ranskaan, mutta yllättävän hauskaa sen opiskelu on ollut, vaikka alussa olinkin hieman epäileväinen. Kielien lisäksi olen kiinnostunut vieraista kulttuureista ja haaveenani olisikin matkustella ja kenties asuakin ulkomailla. Erityisesti Aasia kiinnostaa ja olen jo pitkään halunnut ruveta opiskelemaan kiinaa. Ehkä sitten tulevaisuudessa...
Harrastuksekseni voisin sanoa lukemisen, joka on nyt tosin hieman jäänyt viime aikoina. Toiseksi "harrastuksekseni" voisin sanoa lastenhoidon, josta tykkään aivan mielettömästi. Hoidan kahta pientä herrasmiestä, jotka saavat minut hermostumaan alta aikayksikön, mutta jotka myös saavat sydämeni sulamaan silmänräpäyksessä. Aina ei ole helppoa, mutta en vaihtaisi poikien kanssa viettämääni aikaa mihinkään, koska on ihanaa nähdä heidän kasvavan ja lapsen mielikuvitus on mitä aidoin ja ihanin.
Että sellaista. Tää koko blogien maailma on mulle ihan uutta. En ole koskaan ajatellut aloittavani kirjoittaa blogia, mutta jotenkin sitä on tähän päädytty. Mutta yritän ottaa itseäni niskasta kiinni ja ruveta kirjoittelemaan tänne suht säännöllisesti ja tämä on melkein lupaus!
Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä esittäytyy pieni ja ujonpuoleinen blogimme toinen lukiolaisnörtti, Kaisa.
Kuin myös Martta, olen asunut koko ikäni samassa talossa, samalla kadulla, tässä pienessä kylässä, jossa ei tunnu tapahtuvan mitään kiinnostavaa. Mutta toisin kuin Martta, joka lähti Lahteen kouluun, päätin minä jäädä vielä kolmeksi seuraavaksi vuodeksi lukioon, tähän samaiseen kouluun, missä me kaikki kolme vietimme ah niin ihanan yläaste aikamme. (Täytyihän jonkun nyt jäädä tänne pitämään paikat pystyssä ^^) Pakko kyllä myöntää, että joskus mietin, miksi ihmeessä jäin tänne.
Vaikka joskus harmittelenkin tänne jäämistä, tykkään silti käydä koulua. Kielet kiinnostavat erityisesti ja olenkin ikuisesti kateellinen Martalle, jolla on mahdollisuus lukea espanjaa koulussa. Itse jouduin tyytymään ranskaan, mutta yllättävän hauskaa sen opiskelu on ollut, vaikka alussa olinkin hieman epäileväinen. Kielien lisäksi olen kiinnostunut vieraista kulttuureista ja haaveenani olisikin matkustella ja kenties asuakin ulkomailla. Erityisesti Aasia kiinnostaa ja olen jo pitkään halunnut ruveta opiskelemaan kiinaa. Ehkä sitten tulevaisuudessa...
Harrastuksekseni voisin sanoa lukemisen, joka on nyt tosin hieman jäänyt viime aikoina. Toiseksi "harrastuksekseni" voisin sanoa lastenhoidon, josta tykkään aivan mielettömästi. Hoidan kahta pientä herrasmiestä, jotka saavat minut hermostumaan alta aikayksikön, mutta jotka myös saavat sydämeni sulamaan silmänräpäyksessä. Aina ei ole helppoa, mutta en vaihtaisi poikien kanssa viettämääni aikaa mihinkään, koska on ihanaa nähdä heidän kasvavan ja lapsen mielikuvitus on mitä aidoin ja ihanin.
Että sellaista. Tää koko blogien maailma on mulle ihan uutta. En ole koskaan ajatellut aloittavani kirjoittaa blogia, mutta jotenkin sitä on tähän päädytty. Mutta yritän ottaa itseäni niskasta kiinni ja ruveta kirjoittelemaan tänne suht säännöllisesti ja tämä on melkein lupaus!
lauantai 1. tammikuuta 2011
Martta kertoo satuja
Hejssan!
Tässä esittäytyy blogimme lukionörttien toinen puolisko, eli Martta, kavereiden kesken Mara, Marttuli, Marty, Martta-täti tai oikeestaan ihan mitä tahansa, mitä kavereiden päähän on juolahtanut.
Mä olen Anemonesta poiketen asunut samassa talossa, samalla tiellä ja samassa kunnassa koko pienen 16-vuotiaan ikäni. Tosin nyt lähiaikoina olen lievästi lahtelaistunut, koska käyn siellä lukiota ja suuri osa valveillaoloajastani kuluu siellä. Vaikka vietänkin toisessa kaupungissa suuren osan ajastani, en ole unohtanut kavereitani täällä Kärkölässä, vaan olen mielestäni päässyt hyvään tasapainoon Lahden ja Kärkölän kavereiden kanssa.
Tästä ensimmäisestä lukiosyksystä olen kyllä ihmeen paljon tykännyt. Tämä voi johtua siitä, että kaikki on niin uutta ja ihmeellistä uudessa koulussa, mutta koko lukio oppilaitoksena on tuntunut ihan mun jutulta koeviikkoineen ja jaksojärjestelmineen. Nyt lukiossa minua on alkanut kiinnostaa aivan eri aineet kuin peruskoulussa. Esimerkiksi kielistä, kuten ruotsista ja espanjasta on tullut lempiaineitani, vaikka kielten opiskelu yläasteella oli aika pakkopullaa. Uskonto, Historia ja Psykologia ovat myös niitä aineita, johon olen nyt tykästynyt.
Joo en mä nyt oikeasti ole niin kuiva ihminen, että puhuisin pelkästä koulusta! Kyllä mun elämään muutakin kuuluu, ihan oikeesti. Joten jatkankin siitä muusta elämästä.. Eli mulla on pari sellaista "kunnon" harrastusta, jota harrastan säännöllisesti.
Ensimmäinen niistä on partio, joka on oikeestaan se kaikista tärkein. Olen harrastunut sitä lähes yhdeksän vuotta, enkä ole vieläkään kyllästynyt. Oikeestaan siitä on tullut lähes elämäntapa, sillä ei mun viikkoni olisi yhtään mitään, jos en saisi viettää aikaani mun 17-henkisen sudenpentulaumani kanssa. Samoin myös partiokavereista on tullut vuosi vuodelta tärkeempiä, ja niiden kanssa tulee tehtyä kaikennäköistä sekopäistä.
Toinen harrastukseni on pianonsoitto, jota en enää niin kamalan tosissani harrasta, sen olen huomannut, kun olen tutustunut niin moneen musisoivaan ihmiseen, jotka harjoittelevat monta tuntia joka päivä. Toisaalta minusta on ihan mukava soitella ilman mitään suurempia tavoitteita.
Siinä siis minä pähkinän kuoressa! Ehkä saatte tietää lisää sitten kun jaksan kirjoittaa lisää päivityksiä. Tää bloggaus on mulle niin uus juttu, etten varmaan heti sellasta inspiraatiota, että kirjoittaisin joka päivä. Mutta tästä se lähtee tytöt !
Tässä esittäytyy blogimme lukionörttien toinen puolisko, eli Martta, kavereiden kesken Mara, Marttuli, Marty, Martta-täti tai oikeestaan ihan mitä tahansa, mitä kavereiden päähän on juolahtanut.
Mä olen Anemonesta poiketen asunut samassa talossa, samalla tiellä ja samassa kunnassa koko pienen 16-vuotiaan ikäni. Tosin nyt lähiaikoina olen lievästi lahtelaistunut, koska käyn siellä lukiota ja suuri osa valveillaoloajastani kuluu siellä. Vaikka vietänkin toisessa kaupungissa suuren osan ajastani, en ole unohtanut kavereitani täällä Kärkölässä, vaan olen mielestäni päässyt hyvään tasapainoon Lahden ja Kärkölän kavereiden kanssa.
Tästä ensimmäisestä lukiosyksystä olen kyllä ihmeen paljon tykännyt. Tämä voi johtua siitä, että kaikki on niin uutta ja ihmeellistä uudessa koulussa, mutta koko lukio oppilaitoksena on tuntunut ihan mun jutulta koeviikkoineen ja jaksojärjestelmineen. Nyt lukiossa minua on alkanut kiinnostaa aivan eri aineet kuin peruskoulussa. Esimerkiksi kielistä, kuten ruotsista ja espanjasta on tullut lempiaineitani, vaikka kielten opiskelu yläasteella oli aika pakkopullaa. Uskonto, Historia ja Psykologia ovat myös niitä aineita, johon olen nyt tykästynyt.
Joo en mä nyt oikeasti ole niin kuiva ihminen, että puhuisin pelkästä koulusta! Kyllä mun elämään muutakin kuuluu, ihan oikeesti. Joten jatkankin siitä muusta elämästä.. Eli mulla on pari sellaista "kunnon" harrastusta, jota harrastan säännöllisesti.
Ensimmäinen niistä on partio, joka on oikeestaan se kaikista tärkein. Olen harrastunut sitä lähes yhdeksän vuotta, enkä ole vieläkään kyllästynyt. Oikeestaan siitä on tullut lähes elämäntapa, sillä ei mun viikkoni olisi yhtään mitään, jos en saisi viettää aikaani mun 17-henkisen sudenpentulaumani kanssa. Samoin myös partiokavereista on tullut vuosi vuodelta tärkeempiä, ja niiden kanssa tulee tehtyä kaikennäköistä sekopäistä.
Toinen harrastukseni on pianonsoitto, jota en enää niin kamalan tosissani harrasta, sen olen huomannut, kun olen tutustunut niin moneen musisoivaan ihmiseen, jotka harjoittelevat monta tuntia joka päivä. Toisaalta minusta on ihan mukava soitella ilman mitään suurempia tavoitteita.
Siinä siis minä pähkinän kuoressa! Ehkä saatte tietää lisää sitten kun jaksan kirjoittaa lisää päivityksiä. Tää bloggaus on mulle niin uus juttu, etten varmaan heti sellasta inspiraatiota, että kirjoittaisin joka päivä. Mutta tästä se lähtee tytöt !
 |
| Minä eilisen prinsessakesteillä. |
Tilaa:
Kommentit (Atom)