Söin tänään sianlihaa vahingossa. Tai ei se ihan täysin vahinko ollut, itsehän minä sitä suuhuni laiton, pureskelin ja nielin, koska en kehdannut jättää syömättä, se kun oli jo lautaselleni päätynyt. Tähän pieni tarkennus: en ole kasvissyöjä, vaikka joku niin voisi tuosta päätellä, en vain voi ymmärtää miten sianlihaa voi kukaan syödä. Sehän on pahaa!
Meidän koulun ruuat tekee yleensä kokkiopiskelijat, ja joskus ne on hyvin mielenkiintoisia. Liian usein epäterveellistä, rasvassa uitettua, suolaista, liikaa maustettua ja raakaa jotain, mistä ei saa selvää. Sairaalalla taas (siellä käyn välillä päivällisellä) on jotain ihan muuta. Tai siis, kyllähän te tiedätte, sairaalaruokaa. Siellä se keittäjä viimeksi hehkutti tekemäänsä silakkalaatikkoa. Täh? Siinä oli puolikkaita kaloja ja perunasiivuja, ei muuta. Kutsukaa te sitä toki vain silakkalaatikoksi, itse väittäisin tähteiksi.
Ja sitten ihmettelevät, miksi laihdun. Noh, varmasti jokainen laihtuu ruokavaliolla, joka koostuu puurosta, kauraleivästä, tonnikalasta, kermaviilistä, ananaksesta ja sitruuna-lime -juissista. Jossain kaukana pieni herra Omatunto yrittää löytää jostain ovea, johon voisi kolkuttaa ja väittää minua nirsoksi. Ruoka on kyllä hyvää, sitä en kiellä. Varsinkin kebab.
Asiasta tiiliseinään, mulle tulee aina koti-ikävä, kun Finnairin kone kaartaa äänekkäästi kylän yli lentokentän kiitoradalle. Lentokoneet on perhanan kauniita läheltä katsottuna, ja pimeässä ne näyttävät melkein ufoilta. En kyllä tiedä miltä ufot näyttää.
Outoa olla yksin autiossa solussa. Vähän pelottavaa, mutta onneksi Jätkäjätkien kuuntelu helpottaa oloa. Kohta pitäisi mennä nukkumaan, koska huomenna aamulla on aikainen lähtö töihin. Taidankin tästä siirtyä omaan huoneeseen. Viikonloppuja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti