Olen siis taas täällä karussa ja kylmässä pohjoisessa. Lunta ei ole mitenkään ihmeellisesti, mutta kylmyys ja pimeys jatkuu edelleen. Hurjimmissa veikkauksissa, joita olen kuullut, kaamos loppuisi jo ensi viikolla. Minusta vaikuttaa kyllä siltä, ettei tämä jatkuva yö lopu koskaan...
Hassua, että vaikka ulkona onkin niin jäätävää, sisällä on melkein tukahduttavan kuuma. En osaa säätää patteria pienemmälle, muttei se edes vaikuttaisi mitenkään, koska se on jo ykkösellä. Tuntuu niin typerältä pitää ikkunaa auki talvella kuumuuden takia, sitä menee lämpöä vaan harakoille, niinkuin isälläni on tapana sanoa.
Mulla on nyt paljon tyhjää aikaa, joten voin ottaa rennosti, juoda juissia (sitruuna-lime kylmänä on parasta) ja kirjoittaa tänne kuulumisiani. Huomenna on vapaata ja perjantaina aamulla kaksi tuntia matematiikkaa. Töihin menen luultavasti vasta kuun lopussa ja koulussa en opiskele mitään muuta tällä hetkellä kuin pohjoissaamea, matematiikkaa ja englantia.
En jaksanut osallistua viittomakurssille, koska se kuulosti liian tylsältä, relaxkurssille en mennyt, koska nukun mielummin omassa sängyssä kuin herään ja menen kouluun nukkumaan. Taide ja kulttuuri -kurssille oli tarkoitus osallistua, mutta aion sittenkin hyväksilukea sen tiistain hops-keskustelussa. Opettajan vaihtumisen vuoksi katsos...
Olen vähän kipeänä ollut, flunssassa. Mutta nyt on sitten maha jostain suuttunut ja voi perhana, kun se on kipeänä! Ei uskalla syödä mitään, juoda vaan juissia. Taisinkin jo mainita, että sitruuna-lime jyrää kaikki muut...
Näin viime yönä mielenkiintoista unta. Sen mukaan olen unohtanut jotain hyvin tärkeää. Kuuntelin netistä jotain biisiä, jota olin kuullut vaikka kuinka monta kertaa ennenkin. Unessa siis ajattelin niin, koska ei kyseistä biisiä oikeasti ole edes olemassa, vaikka kuinka googlettaisin, koska se oli Jätkäjätkien kappale eikä niissä ole vielä kovin paljon valinnanvaraa... Ja sitten olin unohtanut jonkun hyvin merkittävän henkilön menneisyydestäni.
Oikeasti se oli tosi outo uni, koska yleensä unissa voin "määrätä" kaikkia tapahtumia, ja vaikka lentää halutessani. Tuossa en, ja kaikki tuntui niin tutulta ja olin oikeasti tosi hämmästynyt siitä, miten saatoin unohtaa! Olis niin siistiä tietää, mitä sitten olen unohtanut...
Taidan ryhtyä lukemaan jotain. Paitsi olisihan mulla tuossa melkein kokonaan leikellyt vanhat farkut, joista voisi keksiä jotain hauskaaluovaa. Muuten, Maata meren alla -leffasta inspiroituneena ompelin minäkin merkin itselleni. En silakkaa, nuolen.
 |
| Epäsiisti ompelujälki kuuluu asiaan, en omista ompelukonetta... |
 |
| Leopardimuumi! |
Eipä mulla muuta asiaa ollut, hauskaa keskiviikkoiltaa, hohoh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti