Kohta aurinko palaa takaisin.

Tänään on ollut kyllä aikamoinen päähänpistojen päivä; päätin etten hyväksilue kuviksen kurssia, vaan menen sinne tunneille sittenkin hengailemaan, sillä onhan ne tunnit rakkaiden ystäviemme, merkonomiopiskelijoiden kanssa! Sain päähänpiston, että lainaan kirjastosta sukset (kyllä, kirjastosta saa myös suksia...) ja rupean hiihtämään. Siis sitten, kun huonekaverini Ansku tuo omat suksensa kotoaan, enhän minä yksin uskalla tuolla pimeässä hiihtää, minä raukka.

Tarkoitus oli käydä ihan normaalisti sairaalalla syömässä päivällinen, mutta hullun päähänpiston takia löysimmekin Anskun kanssa itsemme kebabannosten ääreltä Deryasta. Ja minkään muunkaan kuin päähänpiston takia, söin koko annoksen, voitteko kuvitella! Nyt jälkeenpäin kyllä kaduttaa, oksettaa ja väsyttää. Deryan annokset on kyllä niin suuria, ettei mikään maailmassa voi olla suurempaa. Kotimatkalla kävelimme minne sattuu, mistä sattuu ja kaikkea muita paitsi oikoteitä pitkin.

Sanakokeisiin pitäisi lukea, lol.

Pelasin just Need for Speed Underground 2:sta. Se on muuten paras autopeli, jonka tiedän. Olen pitänyt pientä taukoa Sims 3:sen pelaamisen suhteen, koska siitä ei seuraa muuta kuin järjetön migreeni (en nimittäin osaa lopettaa ajoissa).

Olen kauhean nörtti. Hyvä etten pelaa Counter Strikeä tai Word of Wargraftia. Noista kahdesta jos pitäisi valita, pelaisin kyllä mielummin CS:sää, sillä WoW on ehkä jo vähän liian nörttiä minulle. Mutta oikeasti Super Mario ja Pacman jyrää kaikki muut isolla, punaisella (tottakai punaisella, huomatkaa Marion haalarit!) ja helposti ohjattavalla (huomatkaa Pacmanin kädettömyys!) puskutraktorilla.