Tässä esittäytyy blogimme lukionörttien toinen puolisko, eli Martta, kavereiden kesken Mara, Marttuli, Marty, Martta-täti tai oikeestaan ihan mitä tahansa, mitä kavereiden päähän on juolahtanut.
Mä olen Anemonesta poiketen asunut samassa talossa, samalla tiellä ja samassa kunnassa koko pienen 16-vuotiaan ikäni. Tosin nyt lähiaikoina olen lievästi lahtelaistunut, koska käyn siellä lukiota ja suuri osa valveillaoloajastani kuluu siellä. Vaikka vietänkin toisessa kaupungissa suuren osan ajastani, en ole unohtanut kavereitani täällä Kärkölässä, vaan olen mielestäni päässyt hyvään tasapainoon Lahden ja Kärkölän kavereiden kanssa.
Tästä ensimmäisestä lukiosyksystä olen kyllä ihmeen paljon tykännyt. Tämä voi johtua siitä, että kaikki on niin uutta ja ihmeellistä uudessa koulussa, mutta koko lukio oppilaitoksena on tuntunut ihan mun jutulta koeviikkoineen ja jaksojärjestelmineen. Nyt lukiossa minua on alkanut kiinnostaa aivan eri aineet kuin peruskoulussa. Esimerkiksi kielistä, kuten ruotsista ja espanjasta on tullut lempiaineitani, vaikka kielten opiskelu yläasteella oli aika pakkopullaa. Uskonto, Historia ja Psykologia ovat myös niitä aineita, johon olen nyt tykästynyt.
Joo en mä nyt oikeasti ole niin kuiva ihminen, että puhuisin pelkästä koulusta! Kyllä mun elämään muutakin kuuluu, ihan oikeesti. Joten jatkankin siitä muusta elämästä.. Eli mulla on pari sellaista "kunnon" harrastusta, jota harrastan säännöllisesti.
Ensimmäinen niistä on partio, joka on oikeestaan se kaikista tärkein. Olen harrastunut sitä lähes yhdeksän vuotta, enkä ole vieläkään kyllästynyt. Oikeestaan siitä on tullut lähes elämäntapa, sillä ei mun viikkoni olisi yhtään mitään, jos en saisi viettää aikaani mun 17-henkisen sudenpentulaumani kanssa. Samoin myös partiokavereista on tullut vuosi vuodelta tärkeempiä, ja niiden kanssa tulee tehtyä kaikennäköistä sekopäistä.
Toinen harrastukseni on pianonsoitto, jota en enää niin kamalan tosissani harrasta, sen olen huomannut, kun olen tutustunut niin moneen musisoivaan ihmiseen, jotka harjoittelevat monta tuntia joka päivä. Toisaalta minusta on ihan mukava soitella ilman mitään suurempia tavoitteita.
Siinä siis minä pähkinän kuoressa! Ehkä saatte tietää lisää sitten kun jaksan kirjoittaa lisää päivityksiä. Tää bloggaus on mulle niin uus juttu, etten varmaan heti sellasta inspiraatiota, että kirjoittaisin joka päivä. Mutta tästä se lähtee tytöt !
 |
| Minä eilisen prinsessakesteillä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti